Kauko Käyhkö (5. huhtikuuta 1916 Pietari – 8. huhtikuuta 1983 Espoo) oli laulaja, muusikko ja näyttelijä. Koulutukseltaan hän oli rakennusmestari. Käyhkö varttui Helsingissä ja teki ensimmäiset sävellyksensä jo 13-vuotiaana. Hän alkoi tuolloin soittaa myös erilaisissa yhtyeissä muun muassa rumpuja, banjoa ja kitaraa. Näistä voi mainita yhtyeen Amarillo, jonka kanssa hän teki ensimmäiset levytykset kitaristina 1934. Laulamisen Käyhkö aloitti 20-vuotiaana. Dallapé-orkesterin solistina hän teki ensimmäisen levytyksensä, kappaleen "Mustalaisvalssi", vuonna 1937. Hänestä tuli orkesterin vakituinen jäsen seuraavan neljän vuoden ajaksi. Tuolloin hän aloitti myös klassisen laulun opinnot oopperalaulaja Toivo Loukon johdolla. Hän otti laulutunteja myös T. Brödermanilta ja Heikki Teittiseltä sekä Italiassa Manlio Marcantonilta. Käyhkö haavoittui rintamalla talvisodan loppupuolella 8.3.1940. Jatkosodan aikana Käyhkö työskenteli Aunuksen radiossa ja lähti sen ohella mukaan teatteritoimintaan. Sodan jälkeen hän jatkoi näyttelemistä ja laulamista, mutta opiskeli edelleen myös klassista laulua. Hän antoikin kolme konserttia 1940-luvun lopulla. Viihdemaailma vei Käyhkön kuitenkin mukanaan. Hän esiintyi ahkerasti keikoilla ja radiossa. Hän toimi Iloisessa Teatterissa vuoden ja sen jälkeen vuosina 1948–1961 Radioteatterin päätoimisena näyttelijänä. Vuonna 1950 hänestä tuli yksi uuden lauluyhtyeen Kipparikvartetin jäsenistä. Samana vuonna hän vei vihille harmonikkataiteilija Eini Kotirannan, joka oli Suomen naisten harmonikkamestari vuosina 1945, 1946 ja 1947. Pariskunta teki paljon myös yhteisesiintymisiä. Klassinen laulu pysyi kuitenkin Käyhkön harrastuksena, sillä vuonna 1956 hän vieraili Suomalaisen Oopperan "Ryöstö seraljista" -oopperassa. Hänen työskentelynsä musiikin parissa ulottui myös esiintymisen ulkopuolelle. Käyhkö oli tuottelias lauluntekijä. Satojen iskelmien ja laulelmien joukossa ovat muun muassa "Kangastus" ja "Tunturisatu". Kappaleisiin "Kissa vieköön" ja "Orvokkeja äidille" Käyhkö teki tekstin. Lauluja hän teki nimimerkeillä, joista tunnetuin on Justeeri. Kauko Käyhkö teki itse kaikkiaan vajaat 300 levytystä, joista huomattava osa on Toivo Kärjen ja Reino Helismaan käsialaa (mm. Rovaniemen markkinoilla ja Kaksi vanhaa tukkijätkää). Viimeisen, Pauli Granfeltin yhtyeen kanssa tekemänsä levyn Kehuisit edes joskus Käyhkö julkaisi vuonna 1976. Teatterin ja radion ohella Käyhkö esiintyi myös elokuvissa. Hänellä oli pääasiassa sivuosia yli 40 elokuvassa. Radioteatterista Käyhkö siirtyi vuonna 1961 television puolelle, jossa hän toimi tuottajana, ohjaajana ja juontajana. Hänen ohjelmistaan muistetaan muun muassa ”Suvisattumia”, ”Syyssattumia”, ”Iltaa, että mätkähtää”, ”Hengähä tok” ja ”Viihdeviehe”. Telvis-patsaan Käyhkö sai vuonna 1963. Vuonna 1969 Käyhkö jäi eläkkeelle Yleisradiosta. Käyhkö kirjoitti kaksi muistelmateosta: ”Voi veljet! Kipparikvartetti” (1971) ja ”Dallapén tarina” (1976). Read more on Last.fm. User-contributed text is available under the Creative Commons By-SA License; additional terms may apply.